Palaan vielä muutamalla postauksella pääsiäisen tunnelmiin, näin matti myöhäisenä,
sillä viime viikolla oli niin kiirettä sisustusartesaaniopintojeni kanssa (kerron niistä lisää myöhemmin),
etten ehtinyt kirjoitella pääsiäisen pyhistä sanallakaan pääsiäisen jälkeen.
Ennen pääsiäistä laitoimme jo perinteiseksi muodostuneella tavalla pääsiäisruohot kasvamaan liian myöhään. (Jos tämänvuotista selitystä tälle halutaan niin olimme Levillä silloin kun ne olisi kannattanut kylvää.)
Joten jännitimme meidän muksujen kanssa ehtisivätkö ruohot orastaa pääsiäiseksi ollenkaan.
Onneksi meidän kolmeveen siemenille antama hellä huolenpito palkittiin
ja ohrat sinkosivat ylös pääsiäisemme iloksi.
Mutta sitten lähdimmekin jo huvilalle lopuiksi pääsiäisen lomapäiviksi, ja tietenkin pieni ohrapeltomme oli kuivunut pystyyn kotiin palattuamme.
In our family we have a tradition of sowing the seeds of Easter grass too late. So every year the children are nervous about whether the grass is grown or not by the Easter holidays. This year we were lucky, thanks to our three-year-old, who patiently watered the seeds many times a day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi todella hienoa, jos jättäisit kommenttisi <3